keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Arkielämää Jenkkilässä

Päivät vaan vierii ohi täällä. Oon ollu täällä kohta kaksi kuukautta huh! Tuntuu siltä, että oisin ollu täällä vaan pari päivää, mutta kans siltä että oisin ollu täällä aina. Oon päässy hyvin asettumaan aloilleni. Perus arkea täällä elellään, koulua ja treenejä. Oon tosi onnellinen täällä ja viihdyn täällä tosi hyvin. On ollu pari sellasta huonompaa päivää, mutta niitä tulee ja ne kasvattaa sitten mua. Mulla ei oo ollu koti-ikävää, mutta kaipaan joitain pieniä juttuja Suomesta. Homecoming on kahden viikon päästä jei! Lauantaina meillä on YFU orientaatio, joka kestää lauantai-aamusta myöhään iltapäivään.


Käytiin noin viikko sitten ottamassa Family pictures eli perheenä kuvia, siskoksina ja yksin. Otettiin kanssa meijän uusien cheer-uniformujen kanssa kuvat. Tää on ihanaa, kun tunnen itteni osaks tätä perhettä ja nää kohtelee mua osana perhettä.




 Käytiin viime viikonloppuna sunnuntaina hostäidin ja -isän hääpäivän kunniaks tollasella hiekkadyyni -ajelulla. Meillä oli kuljettaja ja mentiin semmosella suht isolla truckilla ajamaan tollasille hiekkadyyneille. Se oli sikke siistii ja meille sattu vielä tosi hyvä aurinkoinen keli. 


Tässä on mun vaihtarikaveri Italiasta, Alessia. Käytiin viime lauantaina shoppailemassa ja syömässä yhdessä. Paras shoppailukaveri!






Cheer and cheer! Tässä vähän kuvia viime pelistä, joka oli cancer game! Siellä meillä oli jerseyt ja niiden takana luki sponsori, joka on taistellut syöpää vastaan joskus. Uskomaton ja tunteikas peli!
Rakastan olla tuolla kannustamassa football pelaajia, kun tunnelma on ihan huipussaan ja school spirit on ihan uskomaton!! Tuun varmasti ikävöimään football seasonii!!






Mun rakas toinen sisko, Devon. 




























Oon skypettäny vaan kaks kertaa täältä kavereille! Lauralle ja Oonalle. Oon pelänny, jos skypetän liikaa tai liian aikasin, niin että tulis koti-ikävä. Mut kun puhuin näiden kaa, nii sen jälkeen oli enemmän ilosempi fiilis! Mulle on tullu aina vähän kyllä sellanen pienesti tunteikas fiilis vanhemmille soiton jälkeen, mut enemmän hyvällä tavalla! Ikävöin mun pikkusiskoo varmaan eniten tällä hetkellä, mutta tää vuosi menee hurjaa vauhtia! Hirvittää kyllä jo nyt et miten nopeesti se on menny jo nyt ja miten nopeesti se tulee menemään.
Mäpäs meen tästä nukkumaan, et jaksan herää aamulla! Pitäkää ittestänne huolta siellä koti Suomessa!

- Petra